Lyhyesti:

Ylikomisario Chen saa tehtäväkseen viihdyttää amerikkalaista poliisia Catherine Rohnia, joka on saapunut Kiinaan saattamaan ihmissalakuljettajajutun todistajan vaimon Yhdysvaltoihin puolisonsa luokse. Nainen on kuitenkin kadonnut jäljettömiin. Chen selvittäisi mieluummin puistosta löydetyn murhauhrin kohtaloa, mutta ei pian ehdi surra moisia asioita poliisin, politiikan ja mafian ristipaineessa.

Luettu: 6/09
Plussaa: Kiehtova kiinalaisuus! Lisäksi tarina on sujuva ja mukaansatempaava.

Lyhyesti:

Etsivä Jane Rizzoli ja patologi Maura Isles tutkivat mytologiaan ja rituaaleihin viehtyneen sarjamurhaajan tekosia. Murhien erityispiirteet herättävät myös oudon vaikutusvaltaisen, pahuuteen perehtyneen Mefisto-klubin kiinnostuksen.

Luettu: 6/09
Plussaa: Tiivis trilleri. Olen kiintynyt hahmoihin.
Miinusta: Eräät keskeiset ideat eivät olleet minulle yhtä yllättäviä kuin ne lienevät pääasialliselle kohderyhmälle. Aiheen käsittelytapa oli hieman yllättävä, mutta ei kadonnut liian mystisiin sfääreihin, Toivottavasti Gerritsen ei tunne tarvetta alati nostaa gorepitoisuutta.

Lyhyesti:

Novelleista kolme on Maria Kallio -lyhyttarinoita, jokunen on aikakauslehtien jatkokertomuksiksi kirjoitettuja, irrottelevia jännäreitä ja jokunen itsenäinen novelli.

Luettu: 6/09
Plussaa: Kivaa kesälukemista. Maria Kallio -novellit täydentävät romaaneja sympaattisesti.

Lyhyesti:

Hämis palaa juurilleen. Mary Janen teinivuosiin sijoittuvassa rinnakkaisaikavirrassa sankarittaremme mm. potee etäihastusta naamioituun Hämähäkkimieheen, seurustelee sympaattisen mutta Hämikseen verrattuna kovin tavallisen Harry Osbornen kanssa ja potee teiniyden iloja ja murheita ystäviensä Liz Allenin, Flash Thompsonin ja kynäniskaisen Peter Parkerin kanssa. MJ on luonteikas ja samastuttava päähenkilö, ja muissakin hahmoissa on näennäisen stereotyyppisyyden alla mielenkiintoisia syvyyksiä. Supersankarisarjakuvan synkkien ja (teini)angstisten nykyvirtauksien keskellä SM <3 MJ nousee esiin tuoreena, lempeästi karkintuoksuisena ja rakastettavana.

Toinen kovakantinen kokoelma (jollaisina SM <3 MJ kannattaa ehdottomasti hankkia) ilmestyy tiettävästi heinäkuussa. Sen jälkeen jatkoa kirjoittaa par’aikaa SiP-guru Terry Moore!

Luettu: 3/08
Plussaa: Ihastuttava ja sympaattinen! Kovakantisen laitoksen paperi on hyvälaatuista, ja hiukan mangahtava, värikäs taide pääsee oikeuksiinsa isoilla sivuilla. Sarjis ei ota itseään liian vakavasti mutta ei myöskään sorru liikaan parodisointiin. SM <3 MJ on kaikessa keveydessään koukuttava ja siitä tulee hyvä mieli.
Miinusta: Onhan se vähän höttöinen ja ymmärrettävästi ennalta-arvattava, mutta hengessä täysin uskollinen klassiselle Hämähäkkimiehelle ja nostalgisuudessaan vastustamaton.

Lyhyesti:

Haydenin ei-fiktioteokset perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa erityisopettajana ja terapeuttina. Häkkipoika on kirjoitettu jo vuonna 1983, vaikka onkin vasta nyt julkiastu suomeksi. Muuhun Haydenin tuotantoon verrattuna se on yllättävän synkkä ja ahdistava, vaikka Haydenin empaattinen ja järkevä ääni on läsnä aivan kuten muissakin teoksissa.

Pääosassa on Kevin, joka seitsentoistavuotiaana on Haydenin suojatiksi harvinaisen iäkäs. Pojan ongelma, psyykkispohjainen puhumattomuus, on kuitenkin Haydenin erityisalaa, ja hän (kera lukijoidensa) päätyy seuraamaan Kevinin sisäisten solmujen purkautumista. Vaikka päähuomio on Kevinissä, sivuhenkilöistä etenkin ongelmainen mutta luonteikas esiteini Charity, sympaattinen psykiatri Jeff ja heidän ystävänsä Hans osoittautuvat erittäin mielenkiintoisiksi tuttavuuksiksi.

Luettu: 3/08
Plussaa: Kiinnostava ja terävä tarina todellisista ihmisistä.
Miinusta: En ole ihan heikkohermoinen, mutta eräät kohdat tuottivat melkoista ahdistusta.

Lyhyesti:

Georgina Kincaid työskentelee paitsi kirjakaupassa myös helvetille. Succubuksena hän imee rakastajistaan näiden elinvoimaa, minkä vuoksi sympaattinen sankarittaremme pyrkii rajaamaan intiimit suhteensa mieskunnan kusipäisempään osioon. Sadan vuoden yksinäisyys ei riitä kuvaamaan Georginan kohtaloa, eikä rakkauden puute lainkaan avita häntä pitämään suunnitelmia raiteillaan, kun kiehtovia uroksia yllättäen ilmaantuu hänen elämäänsä peräti kaksin kappalein. Lisää pasmoja sotkevat Seattlen immortaaleihin kohdistuvat väkivallanteot, jotka tuntuvat kohdistuvan juuri niihin vampyyreihin, enkeleihin ja muihin olentoihin, joiden kanssa Georginalla on ollut kinaa.

Meadin esikoisteos on virkistävä sekoitus huumoria, romantiikkaa ja dekkaria. Sujuvaa tekstiä on ilo lukea, ja henkilöt ovat yhtä hyvin elleivät jopa paremmin kirjoitettuja kuin Vampire Academyssa. Succubus Blues on suunnattu ihan aikuisille (eikä nuorille aikuisille), joten mukana on VA:n vastaavaa eksplisiittisempää eroottista sisältöä. Meadin arvostelukyky ei kuitenkaan petä tässäkään asiassa.

Luettu: 2/08
Plussaa: Pidin paljon. Bonuksena päähenkilöllä on asiallinen nimi (ei mikään kliseinen rakkausromskunimi) ja mainio luonne ^_^
Miinusta: Eipä juuri, odotan jatkoa innolla.